Heritage (2016) on Musiikin aika -festivaalin tilausteos ja omistettu Ensemble Musikfabrikille. Heritagen kesto on n. 15 minuuttia, teoksessa on 16 soittajaa ja se on sävelletty Harry Partchin (1901-1974) kehittelemistä instrumenteista koostetulle ensemblelle. Heritagessa kuultavat soittimet ovat ZymoXyl, Diamond Marimba, Boo, Bass Marimba, Marimba Eroica, Spoils of War, Cloud- Chamber Bowls, Gourd Tree with 2 Cone Gongs, Crychord, Harmonic Canon, Gubagubi, Adapted Guitar 1, Adapted Guitar 2, Drone Devil, Surrogate Kithara, Kithara 1, Kithara 2, Bloboy, Chromelodeon 1 ja Chromelodeon 2.

Harry Partch -instrumentteja on kaiken kaikkiaan yli 50 erilaista. Thomas Meixnerin rakentamat kopiot alkuperäisistä Partch-instrumenteista kölniläiselle Ensemble Musikfabrikille valmistuivat vuosina 2012. Soitinrakennukseen häneltä kului aikaa n. kaksi ja puoli vuotta. Partch-instrumentit ovat erittäin harvinaisia, ennen vuotta 2012 maailmassa oli vain yksi kokonainen Partch-instrumenttien sarja, joka nykyään sijaitsee Seattlessa, School of Music of the University of Washingtonissa. Nyt toinen kokonainen instrumenttisarja on siis Ensemble Musikfabrikilla Kölnissä.

Partch-instrumentit ovat hyvin erityislaatuisia, jotkut niistä ovat esimerkiksi veistosmaisia ja todella kookkaita. Ennen Heritage-teosta en ollut koskaan säveltänyt yhdellekään kyseisistä soittimista. Projekti oli erityisen haastava, koska oli omaksuttava kahdenkymmenen uuden instrumentin ominaisuuksia mahdollisimman kattavasti, ja tottakai lopulta sävellettävä varsinainen teos. Toisaalta on kyseisissä instrumenteissa jotain tuttuakin, ne voidaan luokitella kielisoittimiin, lyömäsoittimiin, kosketinsoittimiin sekä kellomaisiin ja pienempiin kädessäpidettäviin soittimiin.

Oli suuri ilo saada ottaa osaa kahteen Ensemble Musikfabrikin Kölnissä järjestämään Partch- workshopiin joulukuussa 2013 ja tammi-helmikuussa 2015. Niissä sai tutustua Harry Partch -instrumentteihin itsenäisesti kokeillen ja Ensemble Musikfabrikin ainutlaatuisten muusikoiden opastuksella. Workshopeihin osallistuville säveltäjille instrumentit olivat uusia, mutta olivat ne suhteellisen tuoreita myös muusikoille. Musikfabrikin jäsenethän ovat alkaneet soittamaan Partch- instrumentteja luonnollisesti vasta niiden valmistuttua, eli vuodesta 2012 lähtien. Muusikot ovat lähteneet ennakkoluulottomasti puhtaalta pöydältä opettelemaan uusia instrumentteja. Se on vaatinut pitkän tähtäimen rohkeutta ja energiaa, uskoa tulevaisuuteen, uskallusta heittäytyä uusiin haasteisiin.

Minulle annettiin optio lisätä kokoonpanoon perinteisiä orkesteri-instrumentteja. Teoksessa Heritage halusin kuitenkin pitäytyä puhtaasti Partch-instrumenteissa ja pyrkiä löytämään niiden olemuksen. Yritin ammentaa eri instrumenttien välisistä yhteyksistä tavoitteenani saada ne soimaan mahdollisimman hyvin yhteen.

Sävelkorkeuksien näkökulmasta soittimet loivat mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Instrumenttiensa sävelkorkeuksia Harry Partch lähestyi itse luomansa 43-sävelisen puhdasvireisen asteikkonsa näkökulmasta (ns. Monophonic scale). Kyseessä ei ole tasavireinen asteikko, jossa oktaavi jaettaisiin 43 yhtä suureen osaan, vaan Harry Partch pyrki puhdasvireiseen asteikkoon, jossa on perustana ns. 11-rajoitteinen tonaliteettitimantti (11-limit tonality diamond). Kyseinen 11-rajoitteinen systeemi viittaa puhtaan yläsävelsarjan 11. ja sitä edeltävien osasävelten puhdasvireisiin suhteistoihin.

Harry Partchin kirjasta ”Genesis of a Music” (1949, second edition 1974) sivulta 434 voi saada sen käsityksen, että jos hänen olisi ollut pakko säveltää tasavireisillä asteikoilla, siihen olisi vaadittu kolme erilaista tasavireistä asteikkoa. Hänen puhdasvireisiin tarkoitusperiinsä olisikin riittänyt 53-, 36- ja 24-sävelisten tasavireisten asteikkojen yhteispeli. 53-tasavireisyydestä hän olisi käyttänyt 3-, 5- ja 9-suhteisia lähes puhdasvireisiä intervalleja; 36-tasavireisyydestä 7-suhteisia miltei puhdasvireisiä intervalleja; ja vielä 24-tasavireisyydestä 11-suhteisia lähes puhdasvireisiä intervalleja. Tällöin oktaavin sisälle olisi koostunut yhteensä 53+36+24=113 erikorkuista säveltä. Se olisi ollut liikaa, useat asteikkojen sävelistä olisivat jääneet tarpeettomina kokonaan käyttämättä.

Partch lähtikin rakentamaan 43-sävelistä asteikkoaan kahdesta lähtökohdasta. Ensimmäiset 29 säveltä muodostuivat 11-rajoitetuilla suhdeluvuilla [kuten esim. 11/10, 10/9, 9/8, jne.]. Tällä tavalla asteikon väliin jäi lopulta kuitenkin muutama suhteellisen suuri hyppy. Tasatakseen asteikkoa, Partch paikkasi aukot 14 lisäsävelellä, jotka hän sai 11-rajoitettujen suhdelukujen osamääristä saaduilla ’moninumero’-suhdeluvuilla [kuten esim. 81/80, 33/32, 160/81, jne.]. Näillä metodeilla syntyneet 29+14 säveltä yhdistämällä muodostui lopulta Partchin 43-sävelinen puhdasvireinen asteikko [1/1, 81/80, 33/32, 21/20, 16/15, 12/11, 11/10, 10/9, 9/8, 8/7, 7/6, 32/27, 6/5, 11/9, 5/4, 14/11, 9/7, 21/16, 4/3, 27/20, 11/8, 7/5, 10/7, 16/11, 40/27, 3/2, 32/21, 14/9, 11/7, 8/5, 18/11, 5/3, 27/16, 12/7, 7/4, 16/9, 9/5, 20/11, 11/6, 15/8, 40/21, 64/33, 160/81, 2/1]. Systeemin keskussävel [1/1] on ja pysyy aina sävelenä G. Sitä ei voi transponoida, sillä systeemi on fiksattu.

Tästä fiksatusta systeemistä Partch muodosti muun muassa sekä ns. Otonality-sointuja (yläsävelsarjamaisia sointuja) että ns. Utonality-sointuja (alasävelsarjamaisia sointuja). Eräs esimerkki Otonality-soinnuista on puhdasvireinen G- eli 1/1-pohjainen yläsävelsarjamainen sointu [1/1, 5/4, 3/2, 7/4, 9/8, 11/8], joka on karkeasti neljäsosasävelaskeleen tarkkuudella sävelnimillä ilmaistuna [G, H, D, Fos, A, Cus]. Eräs esimerkki Utonality-soinnuista on puhdasvireinen G- eli 1/1-huippuinen alasävelsarjamainen sointu [1/1, 8/5, 4/3, 8/7, 16/9, 16/11], joka on karkeasti neljäsosasävelaskeleen tarkkuudella sävelnimillä ilmaistuna [G, Es, C, Aus, F, Dos]. Koska näissä soinnuissa on kysymys ns. 11-rajoitteisesta tonaalisesta systeemistä, soinnut rajoittuvat 11. osasäveleen eli soinnut sisältävät osasävelet 1-3-5-7-9-11. Otonality-tapauksessa osasävelet ovat nimeltään Odentities ja Utonality-tapauksessa Udentities (johdettu sanasta Identity).

Partch-instrumentitkaan, kuten eivät mitkään muutkaan soittimet, ole ongelmattomia. Eräs keskeinen säveltämisen ongelmakenttä liittyy siihen, että suurimmalle osalle Partch-instrumenteista sävelletään ns. tabulatura-notaatiolla. Tabulatura-notaatiossahan musiikillinen notaatio ilmaisee ennemminkin instrumentaalista sormitusta kuin soivia sävelkorkeuksia. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että nuotit käytännössä tuplanotatoidaan, yhdellä notaatiolla miltä jokin kuulostaa ja tabulatura-notaatiolla miten se käytännössä soitetaan.

Heritage-nimellä halusin kunnioittaa sitä kulttuuriperintöä, minkä Harry Partch kehittelemillään instrumenteilla jälkeensä jätti. Aika harva ihminenhän keksii ja rakentaa kokonaisen orkesterillisen uusia soittimia. On upeaa, että innovatiivinen Ensemble Musikfabrik toteuttaa näinä vuosina kaikkiaan jättimäisen mittaluokan Partch-orkesteriprojektia Thomax Meixnerin rakentamilla instrumenteilla. Suurkiitos tilaajataho Musiikin aika -festivaalille, joka luovasti kehittelee ja avartaa nykymusiikkikenttää. Harry Partchin instrumentit, hänen sävellyksensä, kirjansa, teoriansa ja visionsa ovat erityisesti puhdasvireisen mikrotonaalisen musiikin saralla arvokasta kulttuuriperintöä.

Sampo Haapamäki