Historia

[3 huilua, 1 pikkolo, 3 oboeta, 1 englannintorvi, 3 B-klarinettia, 1 B-bassoklarinetti (lisäsoitin B-klarinetti), 3 fagottia, 1 kontrafagotti, 6 F-käyrätorvea, 4 C-trumpettia, 3 tenoripasuunaa, 1 bassopasuuna, 1 tuuba, patarummut (1 soittaja), lyömäsoittimet (3 soittajaa), 2 harppua, piano/celesta (1 soittaja), 16 I viulua, 14 II viulua, 12 alttoviulu, 10 selloa, 8 kontrabassoa (5 kieltä, matalin kieli H)

Esitykset

Kantaesitys keskiviikkona 27.4.2022 klo 19.00 :

HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI

SUSANNA MÄLKKI, kapellimestari

[Huilu: Niamh McKenna, Päivi Korhonen, Elina Raijas – Pikkolo: Jenny Villanen – Oboe: Hannu Perttilä, Anni Haapaniemi, Jussi Jaatinen – Englannintorvi: Paula Malmivaara – Klarinetti: Osmo Linkola, Anna-Maija Korsimaa, Petteri Kivioja – Bassoklarinetti/Klarinetti: Heikki Nikula – Fagotti: Markus Tuukkanen, Mikko-Pekka Svala, Erkki Suomalainen – Kontrafagotti: Noora Van Dok – Käyrätorvi: Mika Paajanen, Joonas Seppelin, Ville Hiilivirta, Sam Parkkonen, Marian Strandenius, Miska Miettunen – Trumpetti: Thomas Bugnot, Tomas Gricius, Touko Lundell, Mika Tuomisalo – Pasuuna: Valtteri Malmivirta, Darren Acosta, Anu Fagerström – Bassopasuuna: Francisco Couto – Tuuba: Petri Keskitalo – Patarummut: Tomi Wikström – Lyömäsoittimet: Xavi Castelló Aràndiga, Pasi Suomalainen, Mikael Sandström – Harppu: Anni Kuusimäki, Minnaleena Jankko – Piano/Celesta: Minna Koskimies – Viulu I : Pekka Kauppinen (konserttimestari), Jan Söderblom, Satu Savioja, Kalinka Pirinen, Harry Juho Rayner, Elina Lehto, Eija Hartikainen, Maiju Kauppinen, Katariina Jämsä, Ilkka Lehtonen, Kari Olamaa, Kanerva Mannermaa, Petri Päivärinne, Anthony Marini, Elina Viitasaari, Tuomas Ikonen – Viulu II : Terhi Paldanius, Anna-Leena Haikola, Heini Eklund, Terhi Ignatius, Viivi Hakkarainen, Öykü Melis Sahin, Matilda Haavisto, Anna Vähälä, Eva Ballaz, Krista Rosenberg, Linda Hedlund, Virpi Taskila, Teppo Ali-Mattila, Heikki Tamminen – Alttoviulu: Torsten Tiebout, Lotta Poijärvi, Hajnalka Standi-Pulakka, Kaarina Ikonen, Markus Sallinen, Laura Paakkari, Tiila Kangas, Carmen Moggach, Maarit Holkko, Mariette Reefman, Atte Kilpeläinen, Antti Niemistö – Sello: Lauri Kankkunen, Oliver Erlich, Veli-Matti Iljin, Frida Tharaldsen Skaftun, Augustas Gocentas, Ilmo Saaristo, Mathias Hortling, Artturi Aalto, Arthur Daems, Basile Ausländer – Kontrabasso: Ville Väätäinen, Jasu Aalto, Eero Ignatius, Tuomo Matero, Pauli Pappinen, Aleksi Ruonavaara, Kati Salovaara, Regina Udod]

Konserttisali, Musiikkitalo

Mannerheimintie 13 A, Helsinki

Ohjelmateksti

Suomen musiikkielämä ei ollut valmiina, kun modernismi iskeytyi siihen 1920-luvun alussa. Nuoren kansakunnan itsetuntoa rakennettiin kansallisromantiikalla ja Jean Sibeliuksen jo universaaliksi ylevöityneellä musiikilla. Tähän törmäsivät nuoret säveltäjät Aarre Merikanto, Väinö Raitio ja Ernest Pingoud, joiden avantgarde tuotti kiitoksen sijaan lähinnä räntää ja rakeita. Etenkin Merikanto (1893–1958) oli uhmakas: hänen ainoassa kansainvälistä huomiota saaneessa teoksessaan, ns. Schott-konsertossa (1924) esiintynee ensimmäisen kerran suomalaisessa musiikissa 12-sävelsointu.

Sampo Haapamäki (s. 1979) on uunituoreella teoksellaan Historia (2022) Helsingin kaupunginorkesterin tilaamien Helsinki-variaatioiden viimeisin säveltäjä. Näiden variaatioiden lähtökohta on viittaus johonkin ennen vuotta 1945 kirjoitettuun suomalaiseen sävellykseen. Haapamäen katse on osunut tuohon Merikannon 12-sävelsointuun, jonka lisäksi Historiassa viitataan monien muidenkin eri säveltäjien teoksiin eräänlaisten ”lipsahdusten” myötä.

15-minuuttinen Historia koostuu seitsemästä Lapsuksesta, jotka liittyvät toisiinsa keskeytyksettä tai lyhyin tauoin. Säveltäjän mukaan kyse on parodisesta intertekstuaalisuudesta, jolla tavoitellaan eräänlaista itsereflektiota, historiaa tarkastellaan ”laatikon ulkopuolelta”, teoksina teoksessa. Historiassa viittaillaan jatkuvalla syötöllä yhteensä yli 80:een eri klassikkoteokseen. Aivan kuten Merikanto aikanaan vaihtoi 1920-luvun kynnyksellä tyyliään jyrkästi modernismiin, ja 30-luvulla siitä äkillisesti pois, tässäkin musiikin ”takki kääntyilee”, kun uudet lapsukset synnyttävät uudenlaisia kehitteleviä variaatioita. Hahmotamme historiaa aina oman aikamme kautta, ja näin myös Haapamäen Historia tarttuu aikakäsityksineen sekä tähän hetkeen että menneeseen.

Haapamäki on eturivin säveltäjistämme näkyvimpiä, vaikka hänen teosluettelonsa ei ole suuren suuri; huomioarvoa ovat kasvattaneet monet tärkeät palkinnot, joista viimeisin on Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto (2020). Haapamäen musiikki tunnetaan runsaista neljäsosasävelaskelistaan, sen perusta on oktaavin jakaminen 24:een sävelaskeleen 12:n sijaan. Niinpä kuulija voi nytkin pulahtaa mikroharmonioiden pyörteisiin.

Osmo Tapio Räihälä
2022