IDEA (2018)

27'


11 hengen ensemblelle ja

elektroniikalle (8-kanavaa,

Max/MSP ja Antescofo -

tietokoneohjelmat)
















11 muusikkoa:

huilu (+ pikkolo + alttohuilu), klarinetti in Bb (+ bassoklarinetti), trumpetti (in C), tenoripasuuna, lyömäsoittimet (1 soittaja), harppu, 2 viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso (5 kieltä, matalin kieli H)


yhteistilannut

Musiikin aika -festivaali ja

IRCAM - Centre Pompidou


IRCAM tietokonemusiikin suunnittelija:

Serge Lemouton

(tietokonemusiikin suunnittelu tuotettu

IRCAM - Centre Pompidou -studioissa)



Kantaesitys torstaina 5.7.2018 klo 19:

International Contemporary Ensemble

[Rachel Beetz, huilu/pikkolo/alttohuilu - Campbell MacDonald, klarinetti/bassoklarinetti - Gareth Flowers, trumpetti - Weston Olencki, pasuuna - Ross Karre, lyömäsoittimet - Jacqueline Kerrod, harppu - Josh Modney, viulu - Marina Kifferstein, viulu - Kyle Armbrust, alttoviulu - Kivie Cahn-Lipman, sello - Greg Chudzik, kontrabasso]


Christian Karlsen, kapellimestari

Serge Lemouton, tietokonemusiikin suunnittelu (Ircam)

Luca Bagnoli, äänisuunnittelu (Ircam)

Maxime Mantovani, äänisuunnittelun assistentti (Ircam)

Musiikin aika –festivaali

Viitasaaren kirkko

5.7.2018 klo 19



Musiikin aika -festivaali 2018:

Johan Tallgren, taiteellinen johtaja

Vilja Ruokolainen, toiminnanjohtaja


Ircam–Centre Pompidou 2018:

Frank Madlener, taiteellinen johtaja

Suzanne Berthy, taiteellisen koordinoinnin päällikkö Cyril Béros, tuotannonohjaus

Anne Guyonnet ja Agnès Fin, tuotanto


ULYSSES-hanke 2018:

Andrew Gerzso, ULYSSES-hankkeen koordinaattori





Ohjelmateksti


Sävellyksen IDEA (2018) on tilannut Musiikin aika -festivaali ja Institut de Recherche et de Coordination Acoustique/Musique (IRCAM). Yhteystilauksen rahoitukseen osallistui myös ULYSSES-hanke, joka on Euroopan komission (Creative Europe) tukema verkosto. Tilausteoksen kesto on noin 27 minuuttia ja se on sävelletty 11 hengen ensemblelle ja 8-kanavaiselle elektroniikalle. Yleisöä ympäröivä tilaääni, 8-kanavainen elektroniikka sisältää sekä äänitiedostoja että ensemblen instrumenttien ääntä reaaliaikaisesti muokkaavaa eloelektroniikkaa. Esityksen aikana elektroniikan toteuttamiseen käytetään Max/MSP- ja Antescofo-tietokoneohjelmia. Max on visuaalinen ohjelmointikieli musiikille ja multimedialle. Antescofo-ohjelmalla pyritään edistämään elektroniikan synkronoimista elävissä esityksissä.


Tilausteoksen säveltämiseen liittyi kiinteänä osana kuusi työskentelyperiodia IRCAM:in studioissa Pariisissa yhteensä yhdeksän viikon ajan. Studiotyöskentely tehtiin yhteistyössä Serge Lemoutonin kanssa. Hän on ns. Réalisateur en Informatique Musicale (RIM), suomeksi tietokonemusiikin suunnittelija. Tietokonemusiikin suunnittelu on tuotettu IRCAM-Centre Pompidou –studioissa. Teos on sävelletty Pariisissa IRCAMin studioissa ja Helsingissä työhuonestudiossa. Tätä projektia varten olin hankkinut työhuonestudiooni tilaääntä varten äänikortin, neljä studiokaiutinta ja yhden bassokaiuttimen.


IDEA (2018) on järjestyksessä kolmas elektroniikkaa sisältävä sävellykseni. Sitä edelsivät Helsingin kamarikuoron tilaama Maailmamaa (2010, 40 min) sekakuorolle ja 2-kanavaiselle nauhalle, sekä Logo (2013, 6 min) viululle ja 9-kanavaiselle elektroniikalle. Näiden teosten elektronisten ajattelumaailmojen välillä on yhteyksiä, jokaisessa näissä kolmessa teoksessa Ircam on ollut tavalla tai toisella mukana. Maailmamaan elektroniikka liittyy osittain siihen, että lukuvuonna 2009-10 asuin Pariisissa ja kävin Ircamin järjestämillä elektronisen musiikin kursseilla (opettajina mm. Mikhail Malt, Alexis Baskind ja Eric Daubresse). Logo kytkeytyy myös Ircamiin, koska lukuvuonna 2012-13 opiskelin Ircamin vuotuisella Cursus 1 -kurssilla tuutorinani Gregoire Lorieux. IDEAn ja Logon eloelektroniikoilla on kosketuspintoja: IDEAn eloelektroniikan Max-moduuleista noin puolet pohjautuvatkin jo Logosta tuttuihin moduuleihin. 


Elävän musiikin elektroniikkaan liittyy yleensä ajallinen problematiikka: Miten tietokone tietää, missä kohti teosta kulloinkin ollaan? Tähän päivään mennessä onkin kehitetty monia erilaisia tapoja vinkata tietokoneelle ‘paljonko teoksen kello on nyt’. Näistä yleisimpiä on varmaankin tietokoneen näppäimistön, midikoskettimiston tai pedaalin painallukset tietyissä kohdissa teosta.


Keväällä 2017 vierailin Wienin Haus der Musik -musiikkimuseossa. Siellä oli kapellimestarisimulaatio (Virtual Conductor). Simulaatioon kuului tahtipuikko, jonka avulla museovieras pystyi johtamaan haluamassaan tempossa videolla soittavia Wienin filharmonikkoja. Ohjelmistossa oli rakastettuja sävelmiä kuten mm. Johann Strauss nuoremman Tonava kaunoinen –wienervalssi. Tämä museokokemus antoi tukea ajatukselle, että kapellimestarin lyöntiä voisi pyrkiä liiketunnistamaan niin ikään vaihtuvissakin tahtilajeissa – ja myös elävässä konserttitilanteessa.


IDEA-teoksen elektroniikan ajallisen toteuttamisen näkökulmasta keskeisellä sijalla on kapellimestarin liikkeiden tunnistaminen ja analysoiminen elektronisesti esityksen aikana. Kapellimestarin (oikeaan) käteen (tai tahtipuikkoon) kiinnitetään pieni sensori (R-IoT), joka havaitsee liikkeet. Tieto liikkeistä välitetään tietokoneelle (Max/MSP, Antescofo), joka päättelee missä kohtaa teosta kulloinkin ollaan.


Studioperiodien aikana touko-kesäkuussa 2018 kapellimestari Christian Karlsen vieraili Ircamissa yhteensä neljänä päivänä. Hän johti studio-olosuhteissa ilman ensembleä IDEA-teosta läpi joitakin kertoja ja Lemouton tallensi tietokoneelle Karlsenin oikean käden liikkeet. Näitä tallennuksia käytetään teoksen kantaesityksessä. Tallennuksia verrataan Karlsenin kantaesityksessä tuottamaan liiketunnistusdataan. Tätä kautta elektroniikan on tarkoitus saada iskun tarkkuudella tieto siitä, missä kohtaa teosta kulloinkin ollaan. Teoksessa IDEA iskujen kestot vaihtelevat paljon, sävellyksessä onkin käytetty paljohkosti additiivi- ja mikrotahtilajeja sekä tempollisia hidastuksia ja nopeutuksia.


Liiketunnistussysteemi on jossain määrin kokeellinen, sillä on omat rajansa. Esimerkiksi on olemassa riski, että kapellimestarin tulkinta live-esityksessä ensemblen edessä olisikin hyvin erilainen verrattuna hänen studio-olosuhteissa tekemäänsä tulkintaan. Tällöin liiketunnistussysteemillä voisi luonnollisesti olla haasteita tunnistaa missä kohtaa teosta oltaisiin menossa.


Ircamissa musiikin liiketunnistusteknologiaa on kehitetty kaikkiaan jo yli 15 vuotta ns. liiketunnistustiimissä (Sound Music Movement Interaction team, ismm.ircam.fr), jonka johtaja on Frederic Bevilacqua. Hän vierailikin studiossa melko usein uuden sävellyksen Ircam-työperiodien aikana. Hän on aikoinaan tehnyt Gesture follower -ohjelman. Kyseisen ohjelman on implementoinut Max:in MuBu-työkalupakkiin (http://forumnet.ircam.fr/product/mubu-en/) Ircamin liiketunnistustiimiläiset: Riccardo Borghesi, Diemo Schwarz ja Norbert Schnell. Kapellimestarin oikeaan käteen kiinnitettävän fyysisen R-IoT -liiketunnistussensorin on kehitellyt Emmanuel Flety. Serge Lemouton on työskennellyt liiketunnistusteknologian kanssa useissa eri hankkeissa jo ennen tätä projektia.


IDEA-teoksen kohdalla elektroniikan työnjako oli seuraavanlainen: Serge Lemouton oli vastuussa liiketunnistusteknologiasta ja Max-konserttipatchin kokonaisarkkitehtuurista. Lemouton ja allekirjoittanut olivat yhteisvastuussa eloelektroniikan Max-moduulien rakentamisesta. Allekirjoittanut oli vastuussa äänitiedostojen tekemisestä.


Liiketunnistusteknologiaan Lemouton käytti Max- ja Antescofo-ohjelmia. Eloelektroniikka-moduulien rakentamiseen käytimme Lemoutonin kanssa Max-ohjelmaa. Teoksen esityksen aikana instrumenttien ääntä prosessoidaan Max-ohjelmalla eloelektronisesti seuraavanlaisilla moduuleilla: taajuussiirtoviive, klusteriharmoniointiviive, taajuusmodulaatioviive, spektraaliviive, toistonopeudensäätö, kaiku ja spatialisointi. Kun eloelektroniikkamoduulit olivat valmistuneet, luonnollisesti säveltäjän tehtäviin kuului määritellä, missä kohdissa ja miten niitä käytetään.


Äänitiedostojen toteuttamiseen allekirjoittanut käytti seuraavia tietokoneohjelmia: Sound Studio, AudioSculpt, Pro Tools, GRM Tools, Max/MSP, Spat, Spear, OpenMusic, CSound, SuperVP Trax ja cataRT. Äänitiedostojen raakamateriaalina on käytetty mm. IRCAMin äänipankkien tiedostoja ja itseäänitettyjä arkielämän ääniä. Äänitiedostoja on kaikkiaan yli tuhat, jotka lähetetään liikkeelle teoksen aikana eri kohdissa iskun tarkkuudella.


Yhteistyö tietokonemusiikin suunnittelijan kanssa oli ainutlaatuinen, tällainen huippumahdollisuus ei välttämättä toistu enää koskaan. Ymmärtääkseni Lemouton pyrki ilmeisen tietoisesti pysyttelemään eräällä tavalla musiikillisesti neutraalina, hän ei ohjaillut musiikin syntymistä tai sen etenemissuuntia. Hän toimi siinä viisaasti. Lemoutonilla onkin 25 vuoden kokemus tietokonemusiikin suunnittelijan työstä Ircamissa ja hän on tehnyt vuosien varrella yli 50 yhteistyöprojektia eri säveltäjien kanssa. Noiden vuosien aikana hän on luonnollisesti ehtinyt kohdata kovin monenlaisia säveltäjiä, joilla on arvatenkin voinut olla hyvinkin toisistaan poikkeavia sointi-ideaaleja ja sävellyksellisiä tavoitteita. 


Oli erittäin inspiroivaa saada säveltää International Contemporary Ensemblelle kapellimestarinaan Christian Karlsen,   äänisuunnittelijanaan Luca Bagnoli ja tietokonemusiikin suunnittelijanaan Serge Lemouton. Tervetuloa kantaesitykseen Musiikin aika –festivaalille Viitasaaren kirkkoon torstaina 5.7.2018 klo 19.


Sampo Haapamäki

© Sampo Haapamäki 2018

säveltäjä composer