IDEA (2018)

27'


11 muusikon ensemblelle ja 8-kanavaiselle elektroniikalle
















yhteistilannut

Musiikin aika -festivaali ja

IRCAM - Centre Pompidou


IRCAM tietokonemusiikin suunnittelija:

Serge Lemouton

(tietokonemusiikin suunnittelu tuotettu

IRCAM - Centre Pompidou -studioissa)


11 muusikon ensemble:

huilu (+ pikkolo + alttohuilu), klarinetti in Bb (+ bassoklarinetti),

trumpetti (in C), tenoripasuuna, lyömäsoittimet (1 soittaja), harppu,

2 viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso (5 kieltä, matalin kieli H)


elektroniikka:

- 8-kanavainen ulostulo: äänitiedostot ja eloelektroniikka

- ensemble hieman vahvistettu etukaiuttimilla

- kapellimestarin liiketunnistus (R-IoT -sensori kiinnitetty kapellimestarin käteen tai tahtipuikkoon)

  1. -Max/MSP ja Antescofo –tietokoneohjelmat, joiden ohessa

Ircam-Spat ja Mubu For Max ja Sublime Text



- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Musiikin aika -festivaali 2018:

Johan Tallgren, taiteellinen johtaja

Vilja Ruokolainen, toiminnanjohtaja


Ircam–Centre Pompidou 2018:

Frank Madlener, taiteellinen johtaja

Suzanne Berthy, taiteellisen koordinoinnin päällikkö Cyril Béros, tuotannonohjaus

Anne Guyonnet ja Agnès Fin, tuotanto


ULYSSES-hanke 2018:

Andrew Gerzso, ULYSSES-hankkeen koordinaattori

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -




KANTAESITYS torstaina 5.7.2018:

International Contemporary Ensemble

[Rachel Beetz, huilu/pikkolo/alttohuilu - Campbell MacDonald, klarinetti/bassoklarinetti - Gareth Flowers, trumpetti - Weston Olencki, pasuuna - Ross Karre, lyömäsoittimet - Jacqueline Kerrod, harppu - Josh Modney, viulu - Marina Kifferstein, viulu - Kyle Armbrust, alttoviulu - Kivie Cahn-Lipman, sello - Greg Chudzik, kontrabasso]


Serge Lemouton, tietokonemusiikin suunnittelu (Ircam)

Maxime Mantovani, ääniteknikko (Ircam)

Luca Bagnoli, äänisuunnittelu (Ircam)


Christian Karlsen, kapellimestari


Musiikin aika –festivaali

Viitasaaren kirkko




RANSKAN KANTAESITYS keskiviikkona 13.2.2019 klo 20:

Ensemble COURT-CIRCUIT

Jean Deroyer, kapellimestari

Serge Lemouton, tietokonemusiikin

suunnittelija (Ircam),

Luca Bagnoli, äänisuunnittelija (Ircam)

festival Présences

Maison de la Radio

(116 avenue du Président Kennedy)

Le studio 104

Pariisi




Ohjelmateksti


Sävellyksen IDEA (2018) on tilannut Musiikin aika -festivaali ja Institut de Recherche et de Coordination Acoustique/Musique (IRCAM). Yhteystilauksen rahoitukseen osallistui myös ULYSSES-hanke, joka on Euroopan komission (Creative Europe) tukema verkosto.


    Tilausteoksessa IDEA on kolme osaa (I Neural Networks, II Synaptic Signals, III Reborn Resolutions), jotka soitetaan yhteen ilman taukoa. Teoksen kesto on noin 27 minuuttia ja se on sävelletty 11 hengen ensemblelle ja 8-kanavaiselle elektroniikalle. Yleisöä ympäröivä tilaääni, 8-kanavainen elektroniikka sisältää sekä äänitiedostoja että ensemblen instrumenttien ääntä reaaliaikaisesti muokkaavaa eloelektroniikkaa.


    Esityksen aikana elektroniikan toteuttamiseen käytetään Max/MSP, Antescofo, ja Sublime Text –tietokoneohjelmia, sekä Ircam-Spat ja Mubu For Max –ohjelmistopaketteja. Max (cycling74.com/products/max) on visuaalinen ohjelmointikieli musiikille ja multimedialle. Antescofo-ohjelmalla (forumnet.ircam.fr/product/antescofo-en/) pyritään edistämään elektroniikan synkronoimista elävissä esityksissä. Sublime Text (www.sublimetext.com) on lähdekoodieditori. Ircam-Spat (forumnet.ircam.fr/product/spat-en/) on ohjelmistopaketti reaaliaikaisen audio-signaalin spatialisointiin. Mubu For Max (forumnet.ircam.fr/product/mubu-en/) on ohjelmistopaketti äänen ja liikkeen multimodaaliseen analyysiin, interaktiiviseen äänisynteesiin ja koneoppimiseen.


    Tilausteoksen säveltämiseen liittyi kiinteänä osana kuusi työskentelyperiodia IRCAM:in studioissa Pariisissa yhteensä yhdeksän viikon ajan. Studiotyöskentely tehtiin yhteistyössä Serge Lemoutonin kanssa. Hän on ns. Réalisateur en Informatique Musicale (RIM), suomeksi tietokonemusiikin suunnittelija. Tietokonemusiikin suunnittelu on tuotettu IRCAM-Centre Pompidou –studioissa. Teos on sävelletty sekä Pariisissa IRCAMin studioissa että Helsingissä työhuonestudiossa. Tätä projektia varten olin hankkinut työhuonestudiooni tilaääntä varten äänikortin, neljä studiokaiutinta ja yhden bassokaiuttimen.


IDEA (2018) on järjestyksessä kolmas elektroniikkaa sisältävä sävellykseni. Sitä edelsivät Helsingin kamarikuoron tilaama Maailmamaa (2010, 40 min) sekakuorolle ja 2-kanavaiselle nauhalle, sekä Logo (2013, 6 min) viululle ja 9-kanavaiselle elektroniikalle. Näiden teosten elektronisten ajattelumaailmojen välillä on yhteyksiä, esimerkiksi IRCAM liittyy tavalla tai toisella näihin kolmeen teokseen: Maailmamaan elektroniikka liittyy osittain siihen, että lukuvuonna 2009-10 asuin Pariisissa ja kävin IRCAMin järjestämillä elektronisen musiikin kursseilla, opettajina mm. Mikhail Malt, Alexis Baskind ja Eric Daubresse. Logo kytkeytyy myös IRCAMiin, koska lukuvuonna 2012-13 opiskelin IRCAMissa sävellyksen ja tietokonemusiikin Cursus-koulutusohjelmassa tuutorinani Gregoire Lorieux, sekä muina opettajina mm. Éric Daubresse, Jean Lochard, Mikhail Malt, Alexander Mihalic ja Mauro Lanza. Siten lienee luontevaa, että näiden kolmen sävellyksen (Maailmamaa, Logo ja IDEA) elektroniikoista voidaan löytää kosketuspintoja: esimerkiksi IDEAn eloelektroniikan Max-moduuleista noin puolet perustuukin osittain jo Logosta tuttuihin moduuleihin.


Yleisesti ottaen, IDEA-teoksen eloelektroniikan Max-moduuleista on pyritty rakentamaan ikään kuin instrumentteja, joissa olisi potentiaalia monivivahteikkaisiin ilmaisumahdollisuuksiin. Eräs ideaali onkin ollut, että yksittäinen Max-moduuli mahdollistaisi omassa lajissaan laajan äänikirjon. Moduulin äänikirjon ääripäät voivat siten olla hyvinkin vastakkaisia. IDEA-teoksessa kunkin tilanteen moduuli-asetukset on määritelty etukäteen. Esimerkiksi, jos tilanne niin vaatii, tietyn Max-moduulin ollessa päällä, moduulin asetuksilla on voitu määritellä tapahtumasarja, jossa eloelektroniikka muuttuu tietyn ajan sisällä vaikkapa prosessiivisesti yhdenlaisesta musiikista toiseen.


Elektronisen konserttimusiikin kontekstissa, äänitiedostojen ja eloelektroniikan tapahtumien lähettämiseen liittyy yleensä ajallinen problematiikka: Miten tietokone tietää, missä kohti teosta kulloinkin ollaan? Millä metodilla akustiset ja elektroniset maailmat synkronoidaan esityksen aikana yhteen? Tähän päivään mennessä onkin kehitetty monia erilaisia metodeja vinkata tietokoneelle ‘paljonko teoksen kello on nyt’. Näistä yleisimpiä ovat varmaankin tietokoneen näppäimistön, MIDI-koskettimiston tai MIDI-pedaalin painallukset tietyissä kohdissa teosta.


Metodin valitsemisen kannalta on tottakai hyvä ottaa huomioon monia eri asioita, kuten muun muassa se, kuinka monta kertaa esityksen aikana tietokoneen täytyy tietää, missä kohti teosta ollaan menossa. Esimerkiksi sooloviulu-elektroniikka-teoksessa Logo, tietokoneen on määrä tietää ajankohta 39 kertaa. Logo-teoksen kohdalla kyseinen elektroniikan ajallinen problematiikka onkin ratkaistu siten, että viulistilla on käytössään MIDI-pedaali, jota hän polkaisee esityksen aikana yhteensä 39 kertaa tietyissä kohdissa, samalla kun soittaa viulua. Sen sijaan IDEA-teoksessa tietokoneen täytyy tietää n. 1300 kertaa, missä kohti partituuria ollaan menossa. Koska määrä on suhteellisesti niin huomattavan suuri, metodin jonkinlainen automatisointi tulee luonnollisesti kysymykseen.


Keväällä 2017 vierailin Wienin Haus der Musik -musiikkimuseossa. Siellä oli kapellimestarisimulaatio (Virtual Conductor). Simulaatioon kuului tahtipuikko, jonka avulla museovieras pystyi johtamaan haluamassaan tempossa videolla soittavia Wienin filharmonikkoja. Ohjelmistossa oli rakastettuja sävelmiä kuten mm. Johann Strauss nuoremman säveltämä Tonava kaunoinen –wienervalssi. Tämä museokokemus antoi tukea ajatukselle, että kapellimestarin lyöntiä voisi pyrkiä liiketunnistamaan niin ikään vaihtuvissakin tahtilajeissa – ja myös elävässä konserttitilanteessa.


IDEA-teoksen elektroniikan ajallisen toteuttamisen (synkronoinnin) näkökulmasta keskeisellä sijalla on kapellimestarin liikkeiden tunnistaminen ja analysoiminen elektronisesti esityksen aikana. Kapellimestarin (oikeaan) käteen (tai tahtipuikkoon) kiinnitetään pieni sensori (R-IoT), joka havaitsee liikkeet. Tieto liikkeistä välitetään tietokoneelle (Max, Antescofo, Mubu For Max), joka päättelee missä kohtaa teosta kulloinkin ollaan vertaamalla kapellimestarin liikkeitä etukäteen tallennettuihin vastaavin liikkeisiin. Täten tämä metodi, oikein toimiessaan, on eräänlainen automaatioratkaisu kyseiseen IDEA-teoksen elektroniikan ajalliseen problematiikkaan. Vaikkakin juuri tämä liiketunnistusmetodi on valittu, teoriassa on silti mahdollista, että elektroniikan ja ensemblen synkronointi voitaisiin toteuttaa jollakin toisellakin metodilla, koska metodin sinänsä ei ole tarkoitus vaikuttaa siihen, miltä teos kuulostaa.


    Tammikuussa 2018 oli ensimmäiset projektiin liittyvät liiketunnistustestit, johon osallistui kolme kapellimestariopiskelijaa Pariisin konservatoriosta (CNSMDP) Alain Altinoglu:n kapellimestariluokalta. Ensimmäiset testit olivat IRCAMilla studio-olosuhteissa ilman orkesteria. Myöhemmin tammikuussa 2018 testit jatkuivat Pariisin konservatoriolla, tällä kertaa orkesterin edessä. Näiden testien aikana Serge Lemouton tallensi kapellimestariopiskelijoiden liikkeitä tietokoneelle. 


Kun alustavat testit olivat ohi, kapellimestari Christian Karlsen vieraili IRCAMissa studioperiodien aikana yhteensä neljänä päivänä touko-kesäkuussa 2018. Hän johti studio-olosuhteissa ilman ensembleä IDEA-teosta läpi joitakin kertoja ja Lemouton tallensi tietokoneelle Karlsenin oikean käden liikkeet. Näitä tallennuksia käytettiin teoksen kantaesityksessä 5.7.2018. Tallennuksia verrattiin Karlsenin kantaesityksessä tuottamaan liiketunnistusdataan. Tätä kautta elektroniikan oli tarkoitus saada tieto siitä, millä iskulla kulloinkin ollaan. Teoksessa IDEA iskujen kestot vaihtelevat suhteellisen paljon, sävellyksessä onkin käytetty paljohkosti additiivi- ja mikrotahtilajeja sekä tempollisia hidastuksia ja nopeutuksia.


Liiketunnistussysteemi on tottakai jossain määrin kokeellinen, sillä on omat rajansa. Luonnollisesti on esimerkiksi olemassa riski, että kapellimestarin tulkinta elävässä esityksessä ensemblen edessä olisikin hyvin erilainen verrattuna hänen studio-olosuhteissa tekemäänsä tulkintaan. Tällöin liiketunnistussysteemillä voisi luonnollisesti olla haasteita tunnistaa missä kohtaa teosta oltaisiin menossa. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä on todennäköistä, että systeemi tulee kehittymään yhä kattavammaksi niin että se kykenee sopeutumaan kapellimestarin yhä varioivampaan tulkintaan. Vielä pidemmällä tähtäimellä, jonkinlainen lopullinen tavoite on, että kapellimestarin liikkeitä ei tarvitsisi ollenkaan tallentaa etukäteen. Toisin sanoen esityksen aikana live-dataa ei tarvitsisi verrata etukäteen tallennettuun liiketunnistusdataan, vaan että tietokone kykenisi ikään kuin lennosta ymmärtämään kapellimestarin liikkeiden persoonallisen kieliopin. Sellainenkin päivä saattaa tulevaisuudessa vielä koittaa, tekoälyn yhä kehittyessä. Onhan vaikkapa puheentunnistuskin kehittynyt hurjasti viime vuosikymmeninä.


IRCAMissa musiikin liiketunnistusteknologiaa on kehitetty noin 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Vuodesta 2008 lähtien IRCAMin liiketunnistustiimin (Sound Music Movement Interaction team, ismm.ircam.fr) johtaja on ollut Frederic Bevilacqua. Hän vierailikin studiossa silloin tällöin IDEA-sävellyksen IRCAM-työperiodien aikana. Hän on aikoinaan tehnyt Gesture follower –ohjelman (http://ismm.ircam.fr/gesture-follower/). Kyseisen ohjelman on implementoinut Max:in MuBu-työkalupakkiin (http://forumnet.ircam.fr/product/mubu-en/) IRCAMin liiketunnistustiimiläiset: Riccardo Borghesi, Diemo Schwarz ja Norbert Schnell. Kapellimestarin oikeaan käteen kiinnitettävän fyysisen R-IoT -liiketunnistussensorin on kehitellyt Emmanuel Flety. Serge Lemouton on työskennellyt liiketunnistusteknologian kanssa useissa eri hankkeissa jo ennen tätä projektia, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän työskenteli kapellimestarin liiketunnistuksen parissa.


IDEA-teoksen kohdalla elektroniikan työnjako oli seuraavanlainen: Serge Lemouton oli vastuussa liiketunnistusteknologiasta ja Max-konserttipatchin kokonaisarkkitehtuurista. Lemouton ja allekirjoittanut olivat yhteisvastuussa eloelektroniikan Max-moduulien rakentamisesta. Kun eloelektroniikkamoduulit olivat valmistuneet, säveltäjän työnsarkaan kuului tehdä ns. eloelektroniikka-tapahtumat, toisin sanoen määritellä, missä teoksen kohdissa ja millaisilla asetuksilla Max-moduuleja kulloinkin käytetään. Allekirjoittanut oli vastuussa myös äänitiedostojen rakentamisesta.


Liiketunnistusteknologiaan Lemouton käytti Max- ja Antescofo-ohjelmia ja Mubu For Max -ohjelmistopakettia. Eloelektroniikka-moduulien rakentamiseen käytimme Lemoutonin kanssa Max-ohjelmaa. Teoksen esityksen aikana instrumenttien ääntä prosessoidaan Max-ohjelmalla eloelektronisesti mm. seuraavanlaisilla moduuleilla: taajuussiirtoviive, klusteriharmoniointiviive, taajuusmodulaatioviive, spektraaliviive, toistonopeudensäätö, kaiku ja spatialisointi. Eloelektroniikka-tapahtumien konstruoimiseen allekirjoittanut käytti Max-ohjelmaa. Äänitiedostojen tekemiseen allekirjoittanut käytti seuraavia tietokoneohjelmia: Sound Studio, AudioSculpt, Pro Tools, GRM Tools, Max/MSP, Ircam-Spat, Spear, OpenMusic, CSound, SuperVP Trax ja cataRT. Äänitiedostojen raakamateriaalina on käytetty mm. IRCAMin äänipankkien tiedostoja ja itseäänitettyjä arkielämän ääniä. Äänitiedostoja on kaikkiaan yli 1000 ja eloelektroniikka-tapahtumia yli 500, jotka lähetetään liikkeelle teoksen aikana eri kohdissa tietyillä iskuilla.


Yhdeksän viikon studioyhteistyö tietokonemusiikin suunnittelija Serge Lemoutonin kanssa IRCAMin studioissa oli ainutlaatuinen kokemus ja suuri etuoikeus. Hän toimi viisaasti, pyrkien koko projektin ajan luomaan rauhallisen ja keskittyneen ilmapiirin studioon. Lemoutonilla onkin yli 25 vuoden kokemus tietokonemusiikin suunnittelijan työstä IRCAMissa ja hän on tehnyt vuosien varrella lähes 100  yhteistyöprojektia eri säveltäjien kanssa. Noiden vuosien aikana hän on luonnollisesti ehtinyt kohdata kovin monenlaisia säveltäjiä, erilaisia persoonallisuuksia, joilla on arvatenkin voinut olla hyvinkin toisistaan poikkeavia sointi-ideaaleja ja sävellyksellisiä tavoitteita. 


    IDEA-teoksen kantaesitti International Contemporary Ensemble [Rachel Beetz, huilu/pikkolo/alttohuilu - Campbell MacDonald, klarinetti/bassoklarinetti - Gareth Flowers, trumpetti - Weston Olencki, pasuuna - Ross Karre, lyömäsoittimet - Jacqueline Kerrod, harppu - Josh Modney, viulu - Marina Kifferstein, viulu - Kyle Armbrust, alttoviulu - Kivie Cahn-Lipman, sello - Greg Chudzik, kontrabasso], Luca Bagnoli, äänisuunnittelu (IRCAM), Maxime Mantovani, ääniteknikko (IRCAM), ja Serge Lemouton, tietokonemusiikin suunnittelu (IRCAM), kapellimestarinaan Christian Karlsen, Musiikin aika –festivaalilla Viitasaaren kirkossa 5.7.2018. Tämä projekti oli suhteellisen kansainvälinen, hankkeeseen osallistui instituutioita ja ihmisiä monesta eri maasta: yhteissävellystilaus oli Suomesta ja Ranskasta, tietokonemusiikin suunnittelija ja äänisuunnittelija olivat Ranskasta ja Italiasta, ensemble oli Yhdysvalloista ja kapellimestari Ruotsista. Oli erittäin inspiroivaa saada säveltää IDEA!


Sampo Haapamäki

© Sampo Haapamäki 2018

säveltäjä composer